maanantai 30. tammikuuta 2017

KOTONA VALLITSEE KAAOS

Pitkin lattiaa on lasten leluja ja keskellä olohuonetta monta kassia kirppikselle vietäviä tavaroita. Sohvalla koristetyynyjen lisäksi on Olivian pehmoleluja, Joonaksen vaatteita ja mun uusin projekti, johon liittyy kasa lankoja.

Keittiön pöytää ei ole pyyhitty pariin päivään ja siihen on alkanut kerääntyä satunnaisia tavaroita. Keittiön tason peittää likaiset astiat. Keskellä lattiaa on Joonaksen turvakaukalo.

Eteisessä odottaa imuri ja kylpyhuoneen lattialla kasa likapyykkejä. Puhtaat vaatteet roikkuu kuivana narulla.

Tietokone pysyy kiinni illasta toiseen ja silmät ristissä pelaan kännykällä sohvan nurkassa. Suunnittelen seuraavaa päivää ja uutta blogipostausta, mutta mikään ei toteudu. Väsymys on siinä pisteessä, että kaikki tuntuu liian raskaalta.

Mieli on jo siivoamassa keittiötä ja pesemässä pyykkejä. Kroppa haluaa maata sohvalla vielä hetken. Astiat pitäisi laittaa koneeseen, mutta ajatus katkeaa astianpesukoneen edessä olevaan turvakaukaloon, joka pitäisi ensin kantaa eteiseen pois tieltä. Liian työlästä.

Laiskuutta vai liiallista väsymystä? En enää lupaa itselleni siivota illalla tai viimeistään huomenna, sillä tiedän että kumpikaan ei toteudu.

Joonas raivoaa naama punaisena keskellä olohuoneen lattiaa. Olivia ei suostu syömään ja kiukuttelee, kun äiti ei ehdi joka paikkaan. Joonas sylissä yritän epätoivoisesti saada jotain aikaan, mutta lopulta en jaksa edes yrittää. Luovutan ja tunnen olevani paska mutsi, kun en ymmärrä miksi lapseni raivoaa. Stressaan ja väsyn yhä enemmän. 

Syitä, miksi blogissa on ollut hiljaista, olisi pitkäksi listaksi. Tällä hetkellä yritän selvitä yksi päivä kerrallaan eikä blogi ole päällimmäisenä mielessä. Luonnoksissa odottaa monen monta postausta, mutta ne saavat roikkua siellä vielä hetken. Palaan tänne, kun siihen voimat riittää.

lauantai 14. tammikuuta 2017

LASTEN KANSSA LAIVALLA



Rankka viikko tulee pian päätökseen ja seuraava voi alkaa. Yöt helpotti hetkeksi, mutta pian jo palattiin huonosti nukuttuihin öihin. Joonas herää syömään 2-4 kertaa ja Oliviallakin on vähän väliä jotain asiaa.

Oli viikolla kuitenkin kivojakin asioita, kuten maanantainen piknik risteily, johon osallistui minun ja lasten lisäksi mumma.



Viimeksi laivalla käytiin elokuussa, kun Joonas oli täyttänyt kaksi kuukautta. Silloin jo toivoin voivani hidastaa aikaa, kun poika kasvaa niin hurjaa vauhtia ja aika kuluu nopeasti. Tällä kertaa poika oli päivää vaille seitsemän kuukautta ja tuo toive on yhä läsnä.

Tällä kertaa poika ei nukkunut suurinta osaa matkasta vaan uteliaana katseli ympärilleen rattaissa, istui syöttötuolissa ja söi soseita. 


Laiva oli paljon tyhjempi, kuin viime kerralla. Saatiin ihan rauhassa kierrellä ja aamupalalla sai valita ihan minkä pöydän tahansa.



Bingossakin päästiin hyvälle paikalle, johon rattaat mahtuivat ongelmitta. Vähäisen osallistujamäärän ansiosta (mä kun en koskaan voita mitään), mä voitin. Annoin onneni Olivialle, joka innolla huusi bingo! ja ylpeänä tanssi hakemaan palkintoa.


Takaisintulomatkalla meillä oli hytti. Opittiin viime kerrasta, että se on ihan pakollinen. Lapset sai levätä rauhassa ja me päästiin äitini kanssa hetkeksi maate. Mulla oli alle 4 tuntinen yö takana, joten oli ihanaa hetkeksi ummistaa silmät.

Oma lapsuus tuli mieleen, kun Olivialla oli hänen itse pakkaamansa reppu mukana. Repun kanssa tyttö kipusi yläsängylle ja piirsi vihkoon kukkia. Muistan, kuinka minulle ja veljilleni kerrottiin jo viikkoja ennen risteilyä mihin oltiin menossa ja pieni Anni alkoi heti pakata reppua. Reppu oli niin täynnä, ettei se meinannut mennä kiinni ja mukaan piti silti ottaa vielä käsilaukku. Repusta ja käsilaukusta löytyi erilaisia vihkoja, värityskirjoja, kyniä, tusseja, pehmoleluja, kirjoja ja sarjakuvia. Lopulta puoliakaan niistä ei käytetty.


Matka sujui yhä yhtä helposti, kuin viimeksikin kun ainut perään katsottava oli Olivia. Leikkipaikalla sai istua rauhassa, kun Joonas viihtyi sylissä ohi lipuvia laivoja ja merta katsellessa. Rattaista ei ollut mikään kiire pois ja näin saatiin mekin kierrellä ja katsella ihan rauhassa. Olivia löysi kaupoista jotain katseltavaa, mutta kaikesta luovuttiin ihan suosiolla. Sai hän kuitenkin itselleen tax freestä valita tuliaisia, ettei ihan tyhjin käsin tarvitse lähteä kotiin.

Äitini kanssa päätettiin ottaa perinteeksi piknik risteily aina puolen vuoden välein. Ensi kerralla Joonas on jo vuoden ikäinen ja Olivia viisi. Siinä onkin sitten taas ihan oma tarinansa. Kuinka paljon saa pienen perässä juosta ja kuinka matka silloin sujuu? Sen tiedämme sitten kesällä.

maanantai 2. tammikuuta 2017

PINTARAAPAISU VUOTEEN 2016

Tammikuu
Juuso tunsi ensimmäistä kertaa Joonaksen potkut vatsan läpi. Koitti raskauden puoliväli ja käytiin rakenneultrassa. Painoarvioksi ru:ssa saatiin 419g ja melko varma poikalupaus.


Helmikuu
Lähes päivittäiset harjoitussupistukset alkoivat ja tultiin vihdoin yhteisymmärrykseen pojan nimestä.

Maaliskuu

Huhtikuu
Vauva voi syntyä koska tahansa. Käytiin äitiyspolilla ja painoarvioksi sillä hetkellä saatiin 2690g. 


Toukokuu


Kesäkuu
Olin varma, ettei poika synny koskaan. Sairaalakassi odotti pakattuna ensimmäisenä päivänä, vaikka pojan olisi pitänyt syntyä jo ajat sitten. Kärsin joka hetki kovista kivuista ja vihdoin 10. päivä pitkä odotus palkittiin.


Mulla on kilpirauhasen liikatoiminta ja sen vuoksi raskautta seurattiin normaalia tarkemmin. Vaikka odotusaikana kaikki vaikutti olevan normaalisti, seurantaa jatkettiin vielä pojan syntymän jälkeen. Saatiin kotiin stetoskooppi, jolla kuunneltiin pojan sykettä ensimmäiset kolme viikkoa. Kaksi kertaa otettiin verikokeet ja niiden, sekä sykkeen, avulla voitiin kilpirauhasen liikatoiminta sulkea pois pojan osalta.

Kuusi päivää Joonaksen syntymän jälkeen Olivia täytti 4 vuotta.


Heinäkuu
Vietettiin Joonaksen serkun (ja Olivian serkkupuolen) 3v synttäreitä. Loppukuusta oli Joonaksen ristiäiset. Saatiin pidettyä nimi kaikilta salassa, vaikka vaikeaa se oli. Vieraiden ilmeet oli sen arvoiset, kun pappi vihdoin nimen sanoi ääneen.



Elokuu
Käytiin mun äidin kesäloman aikana piknik risteilyllä ja se oli samalla lasten ensimmäinen laivareissu. Mullakin oli yksi ensimmäinen kerta elokuussa, nimittäin häät. Käytiin Hollolassa tanssimassa mun serkun häitä. Hääteemaa luvassa myöhemmin täällä blogissa.


Syyskuu
Olivia aloitti ensimmäisen harrastuksensa; temppukoulun. Siellä käytiin joulukuuhun asti joka viikko. Kaiken piti olla hyvin, mutta 21. päivä sain odotetun mutta ei-toivotun puhelun. Tätini menehtyi sinä aamuna.

Lokakuu
Blogi muutti uuteen osoitteeseen. Joonas aloitti yösyömiset melkein neljä kuukautta kestäneiden hyvin nukuttujen öiden jälkeen ja aloitettiin syömään soseita.


Marraskuu
Joonas oppi istumaan tukien itseään käsillä. Luovuttiin meidän chinchillasta mun pahentuneen allergian takia. Yhä on kova ikävä pientä, enkä ole tottunut siihen ettei eteisestä kuulu kolinaa ja juttelua öisin.

Joulukuu
Koko kuukausi oli jouluun valmistautumista, joka osoittautui melko rankaksi. Uutta vuotta vietettiin hetki mun vanhemmilla ja keskiyöllä ihailin kadulla ammuttuja raketteja. En muista koska viimeksi olen viettänyt uutta vuotta kotona.

Tässä kuussa Joonas täytti puoli vuotta. Poika osaa jo istua tukevasti ja kovasti yrittää päästä eteenpäin.


Paljon on vuodessa muuttunut ja koko vuosi oli enemmän ja vähemmän raskas, mutta silti niin ihana. Täynnä onnen ja surun kyyneleitä, uusia alkuja, menetyksiä ja muutoksia. Mitäköhän vuosi 2017 tuo tullessaan?

Olkoon kaikkien vuosi 2017 onnellinen!