keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Imetyksen lopettaminen

Pikkuhiljaa se päivä lähenee, kun imetys lopullisesti päättyy. Mulla tulee ikävä niitä yhteisiä hetkiä, pojan katsetta ja jollain hullulla tavalla niitä alun vaikeuksia kipuineen ja itkuineen. Niistä kuitenkin päästiin yli ja matka on ollut todella opettavainen. En koskaan ajatellut pääseväni näin pitkälle. En koskaan ajatellut kasvavani ihmisenä vajaassa vuodessa näin paljon. En ajatellut, että nauttisin imetyksestä ja synnytyksen jälkeen kuvittelin olevani tyytyväinen, jos pystyn imettämään poikaa kuukauden.

Pian on kuitenkin vuosi imetystä takana ja olen todella ylpeä itsestäni. Samalla olen kiitollinen synnärin kätilöille, mun äidille, Juusolle ja neuvolamme terveydenhoitajille, jotka tukivat mua ja mahdollistivat tämän taipaleen.



Miksi sitten lopetan? Poika täyttää pian vuoden ja koen, että imetys ei enää tuo kummallekaan meistä sitä samaa tarvetta ja turvaa, mitä se on tähän mennessä tuonut. Tuntuu luontevalta lopettaa tähän, kun poika syö enää kerran päivässä jos tarve kasvaa oikein suureksi.

Vielä pari kuukautta sitten mietin, etten pysty koskaan lopettamaan. Kun maitoa oli herunut todella huonosti koko päivän ja illalla poika jo huusi, niin pelkäsin että tähän se loppuu. Tähän epäonnistumiseen. Ilman kummankaan aloitetta. Mutta nyt kun imetyskerrat on pikkuhiljaa vähentyneet osittain pojankin aloitteesta, olen kokenut todella luontevaksi itse vähentää ne ensin kahteen (aamu- ja iltatissi) ja sitten yhteen kertaan. Sitä en ole vielä päättänyt, milloin se viimeinen hörppy tissimaitoa otetaan, mutta se päivä häämöttää jo lähitulevaisuudessa.

Imetys on ollut synnytysten ohella kaikkine vaikeuksineen yksi mun elämäni parhaista kokemuksista.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Haastattelussa Olivia

Mikä sun nimi on?
- Olivia

Minkä ikänen sä olet?
- *Näyttää neljää sormea*
Kuinka paljon toi on?
- Neljä! Mä olen neljä!

Missä sä asut?
- Äitin tykönä elikkä Turussa

Ketä kaikkia sun perheeseen kuuluu?
- Äiti, veli, Juuso

Mikä pikkuveljen nimi on?
- Joonas

Minkä ikäinen pikkuveli on?
- *Näyttää nyrkkiä* (eli nolla)

Onko sulla parasta kaveria?
- Mm m...
Mikä sen nimi on?
- Juuni, Stella. Osaakko varmasti kirjottaa heiän nimet?

Mikä sun lempiruoka on?
- Ketsuppi, perunasalaatti ja lihapulla. Ja sellaisia pitkiä joita syödään tälleen, kato.
Mitä se on?
- Niitä pitkiä sellasia.
Ai spagettia?
- Nii!

Entä mikä on sun lempileikki?
- Nukkeleikki. Kotileikki on minun lempi päiväkodissa leikki.

Entä lempiväri?
- Pinkki ja liila. Oranssi jaaa liila ja keltanen ja oranssi.

Mikä on parasta kesässä?
- No kun pääsee uimaan.

Entä talvessa?
- Sillon heitellään lumipalloja toisia päin!


Tähän kohtaan päättyi tytön mielenkiinto. Vauhtia ei tytöstä ainakaan puutu ja välillä mietin, miten noin pienessä ihmisessä riittää niin paljon tarmoa. Paikallaan oleminen ei lapsilta yleensäkään onnistu erityisen hyvin, mutta Olivia on varustettu parilla lisäpatterilla.

Viimeksi neuvolassa me jo kysyttiin lähinnä vitsillä, että milloin voi alkaa epäilemään ADHD:ta. Hyvä vaan, että jaksaa touhuta!