Joonas 10kk

Siitäkin on jo yli kaksi viikkoa, kun Joonas täytti kymmenen kuukautta. Reilun kuukauden kuluttua meidän vauva on taapero!

Ollaan lähes kaikessa otettu takapakkia. Taaperokärryn kanssa kyllä kuljetaan edelleen, mutta mieluiten polvillaan. Käsistä kiinni pitäessä ei huvita kävellä kovinkaan pitkiä matkoja enää. Syöminen ei ole kokenut parannusta ja puurosta kieltäydytään muutaman lusikallisen jälkeen. Sormin menee kaikki, mikä on mennäkseen. Mutta en ota tästä mitään stressiä, takapakki kun on lähes kaikissa ikävaiheissa jossain kohtaa normaalia.

Osasyynä kaikelle tälle on luultavasti hampaat ja flunssa. Sain jo yösyötöt loppumaan yhden yön aikana, mutta tätä nautintoa kesti ainoastaan kahden yön ajan. Ei sillä, että poika olisi heräämättä nukkunut koko yön, mutta ei ainakaan tarvinnut syöttää. Mutta sitten tuli ne hampaat. Hampaat, joita ollaan odotettu tulevaksi jo monta kuukautta. Ensin tuli yksi ja heti perään toinen. Näistä yli päästyään tuli flunssa. Nenä tukossa ei pysty kukaan nukkumaan. Varsinkaan tuttia syövä vauva. Samaan aikaan mulla oli ollut flunssa jo jonkin aikaa eikä olo antanut periksi valvoa öitä.

Poika herää 4-7 kertaa yössä. Joskus syömään, joskus raivoamaan, joskus pirteänä kuin mikä ja joskus selvitään pelkällä tutin takaisin suuhun laittamisella. Oli mikä oli, mun yöunet ei ole koskaan kärsineet näin paljon. Raa'alta kuulostaa, kun yksi päivä mieleeni juolahti etten ole yli kahdeksaan kuukauteen nukkunut yhtäkään yötä nousematta ylös vähintään kaksi kertaa.

Kesä tulee ja sen mukana aurinko nousee aina vain aikaisemmin. Poika on selvästi mennyt tästä sekaisin ja lähes joka aamu viiden jälkeen valvon pojan kanssa pahimmillaan kaksi tuntia. Hankintalistalla onkin nyt lastenhuoneeseen oikeasti pimentävät verhot.

Poika on siskonsa tapaan todella ilmeikäs. Huumorintajuakin löytyy jo ja pojan lempileikkeihin kuuluu (etenkin isin) säikäyttäminen. Poika alkaa murista ja kun toinen pelästyy, niin pieni meinaa tikahtua nauruun. Tätä voi jatkua monen minuutin ajan. On se vaan niin hauskaa! Välillä meillä leikitään myös hippaa.

Poika on ollut jo pitkän aikaa kova höpöttämään, mutta tällä hetkellä ainut sana jonka voisi oikeasti sanaksi tulkita, on äittä/äitti. Kakkaa meillä hoetaan myös paljon, mutta se taitaa olla samaa litaniaa mitä poika on hokenut jo monen kuukauden ajan; mammaa, pappaa, vauvaa, kakkaa...

Tämä nyt ei ihan ollut sitä positiivisuutta, mitä viime postauksessa lupailin mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan!

Flunssakierteessä

Blogi on jäänyt kokonaan taka-alalle, mutta ei ole ollut poissa mielestä. Joka ilta pieni ääni muistuttaa blogista, jota en ole päivittänyt pitkään aikaan. Juttuja olisi ollut, mutta ei voimia kirjoittaa niitä.

Olen ollut pian kolme viikkoa flunssassa, eikä loppua näy. Sillä välin Juuso, Joonas ja Oliviakin ovat omansa sairastaneet. Toinen riesa on ollut päänsärky, josta olen kärsinyt enemmän ja vähemmän joka päivä vajaa kaksi viikkoa. Tämän lisäksi Joonas sai mun tietokoneen näytön säröille pudottaessaan sen sohvalta. Tästä on jo aikaa, mutta sen jälkeen en ole montaakaan kertaa läppärin kantta avannut.

Viime postauksessa puhuin sähköpostiviestistä, jota odotin innolla. Se tulikin heti seuraavana aamuna, mutta uutiset eivät olleet toivottuja. Viesti liittyi siis asuntoon, jota haimme. Olimme jonossa sijalla viisi ja muutama tunti viestin saapumisen jälkeen asunnon ilmoitus poistui. Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että pääsisimme pois tästä asunnosta. Ei tässä suuria vikoja ole, mutta suurin ongelma on ehdottomasti tilan puute. Kaapit ja häkkivarasto ovat ääriään myöten täynnä tavaraa, joita ei pysty raaemmalla kädelläkään karsimaan. Sen seurauksena meidän nurkissa lojuu erilaisia pusseja ja laatikoita, joita ei yksinkertaisesti saa mihinkään piiloon. Tämän vuoksi harkitsen uudestaan joskus aiemmin mainitsemaani asuntoesittelyä.

Toinen ongelma on muodostunut vasta viime aikoina. Muutama kuukausi sitten tässä talossa vaihtui monen asunnon asukkaat ja mitä enemmän tänne muuttaa uutta väkeä, sitä enemmän tulee häiriöitä. Halusin tai en, opin yhden naapurin kuukautiskierron. Petipuuhat kuuluu liiankin selvästi ja nautin muutaman päivän hiljaisuudesta joka kuukausi. Yhteen asuntoon on luultavasti perustettu huvipuisto. Kolinaa, pauketta, huutoa ja tavaroiden raahaamisen ääniä kuuluu yötä päivää. Jos en tietäisi paremmin, voisin nukkumaan mennessä vannoa että joku paiskoo peilikaapin ovia meidän kylpyhuoneessa. Kolina kuuluu meille niin selvästi, että lastenhuoneessa oleva itkuhälytin reagoi siihen.

On täysin arpapeliä millaiseen asuntoon muuttaa ja siksi odotan innolla, kun me vihdoin ostetaan omakotitalo. Mutta siihen on vielä aikaa.

Joonaksen yöt menevät jatkuvasti huonompaan suuntaan ja yöunet on meillä enää pelkkä vitsi. Väsyneenä ja kipeänä huumorintaju on aika nollilla ja siksi mun sietokyky kaikkeen ylimääräiseen on laskenut huomattavan paljon.

Mutta jatketaan tästä eteenpäin hieman positiivisemmilla postauksilla! Ihanaa tiistaipäivää kaikille!