torstai 27. huhtikuuta 2017

Joonas 10kk



Siitäkin on jo yli kaksi viikkoa, kun Joonas täytti kymmenen kuukautta. Reilun kuukauden kuluttua meidän vauva on taapero!

Ollaan lähes kaikessa otettu takapakkia. Taaperokärryn kanssa kyllä kuljetaan edelleen, mutta mieluiten polvillaan. Käsistä kiinni pitäessä ei huvita kävellä kovinkaan pitkiä matkoja enää. Syöminen ei ole kokenut parannusta ja puurosta kieltäydytään muutaman lusikallisen jälkeen. Sormin menee kaikki, mikä on mennäkseen. Mutta en ota tästä mitään stressiä, takapakki kun on lähes kaikissa ikävaiheissa jossain kohtaa normaalia.

Osasyynä kaikelle tälle on luultavasti hampaat ja flunssa. Sain jo yösyötöt loppumaan yhden yön aikana, mutta tätä nautintoa kesti ainoastaan kahden yön ajan. Ei sillä, että poika olisi heräämättä nukkunut koko yön, mutta ei ainakaan tarvinnut syöttää. Mutta sitten tuli ne hampaat. Hampaat, joita ollaan odotettu tulevaksi jo monta kuukautta. Ensin tuli yksi ja heti perään toinen. Näistä yli päästyään tuli flunssa. Nenä tukossa ei pysty kukaan nukkumaan. Varsinkaan tuttia syövä vauva. Samaan aikaan mulla oli ollut flunssa jo jonkin aikaa eikä olo antanut periksi valvoa öitä.

Poika herää 4-7 kertaa yössä. Joskus syömään, joskus raivoamaan, joskus pirteänä kuin mikä ja joskus selvitään pelkällä tutin takaisin suuhun laittamisella. Oli mikä oli, mun yöunet ei ole koskaan kärsineet näin paljon. Raa'alta kuulostaa, kun yksi päivä mieleeni juolahti etten ole yli kahdeksaan kuukauteen nukkunut yhtäkään yötä nousematta ylös vähintään kaksi kertaa.

Kesä tulee ja sen mukana aurinko nousee aina vain aikaisemmin. Poika on selvästi mennyt tästä sekaisin ja lähes joka aamu viiden jälkeen valvon pojan kanssa pahimmillaan kaksi tuntia. Hankintalistalla onkin nyt lastenhuoneeseen oikeasti pimentävät verhot.



Poika on siskonsa tapaan todella ilmeikäs. Huumorintajuakin löytyy jo ja pojan lempileikkeihin kuuluu (etenkin isin) säikäyttäminen. Poika alkaa murista ja kun toinen pelästyy, niin pieni meinaa tikahtua nauruun. Tätä voi jatkua monen minuutin ajan. On se vaan niin hauskaa! Välillä meillä leikitään myös hippaa.

Poika on ollut jo pitkän aikaa kova höpöttämään, mutta tällä hetkellä ainut sana jonka voisi oikeasti sanaksi tulkita, on äittä/äitti. Kakkaa meillä hoetaan myös paljon, mutta se taitaa olla samaa litaniaa mitä poika on hokenut jo monen kuukauden ajan; mammaa, pappaa, vauvaa, kakkaa...


Tämä nyt ei ihan ollut sitä positiivisuutta, mitä viime postauksessa lupailin mutta parempaan suuntaan mennään koko ajan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti