perjantai 21. lokakuuta 2016

LAPSIEN ARVOSTELEMINEN

Vois kuvitella, että on vanhempi ku kaks kuukautta! Oho, onpas iso poika! No onpas hän tuhdissa kunnossa! Huhhuh, ku on lihava! Miten voiki olla noin iso poika?




Ajan kanssa sitä kyllästyy kuulemaan kommentteja oman lapsensa koosta. Ei enää jaksa vääntää väkisin sitä tekonaurua tai esittää, että ei loukkaannu kun joku sanoo suoraan vauvaasi lihavaksi.

Miksi joku kuvittelee, että vanhempien mielestä on hauskaa kuulla kuinka iso vauva on? Tuskin kukaan kassajonossa alkaa tökkimään toisen aikuisen reisiä ja hekottaa, että no sulle ainaki on pulla maistunu! 

Olen tietoinen Joonaksen pyöreistä poskista ilman, että siitä pitää jokaisen erikseen mainita. Jokainen vauva on suloinen, oli se sitten pienen pieni keskonen tai hyvin painoa saanut pienokainen. Yksikään kätilö ei kauhistele vauvan syntymäpainoa ihan syystä. Meidän neuvolasijainen ei nähnyt Joonasta muutamaan viikkoon ja ensimmäisenä tokaisi Oho, hänhän on tuplannu kokonsa! Se on ainut hyväntahtoinen kommentti, jonka olen kuullut. Vaikka tuskin kukaan haluaa tahallaan vanhempien tunteita kommentillaan loukata.

On niin helppoa huomauttaa vauvan tai lapsen koosta, sillä niin pieni ei osaa puolustaa itseään. Saatika edes ymmärrä mistä puhutaan. Moni vanhempi varmasti ottaa kommentit vitsillä ja nauraa aidosti mukana, mutta mulle on aina ollut vaikea ymmärtää jonkun koon pohtimista päin naamaa. Ei sillä, että selän takana puhuminen olisi yhtään sen parempi! Eikä silläkään, että itse en olisi koskaan alentunut moiseen arvosteluun. 

Ensimmäisen kerran, kun tuntematon kummasteli Joonaksen kokoa, menin lukkoon. Nauroin vaivautuneesti enkä tiennyt mitä sanoa. Myöhemmin päätin, että jokaiselle sanon jotain ilkeää takaisin, mutta mun luonne ei anna periksi loukata ketään tahallisesti. Kaiken lisäksi hävettäisi aukoa päätä tuntemattomalle ja myöhemmin törmätä samaan henkilöön töissä ollessani.




Onko sinun mielestä oikein huomauttaa vanhemmille lapsen koosta? Miten itse reagoisit? 

4 kommenttia:

  1. satuin törmäämään sinuun sattumalta facebookissa ja mietin miksi käytät toista nimeäsi etu nimenäsi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle voi myös facebookissa lähettää viestin, jos siellä tekemäni asiat kiinnostaa :)

      Poista
  2. Itte oon aina ihmetellyt myös tuota ulkonäkö arvostelua, itse ainakin pidän hyvänä asiana että lapsi on pyöreä ja onnellisena katselen oman peikkopojan michelinrengas jalkoja, ei tartte tulla kun yksi kunnon flunssa tai korvatulehduskierre niin siinä ne kilot karisee. Etenkin jos lapsen pyöreys on ihan normaalia kasvua, ettei johdu mistään kakkujen syötöstä yms :D Ja ei laihoissakaan lapsissa ole siis mitään vikaa, etten nyt vain puhu pelkkien tuhtien vauvojen puolesta! Jokainen on yksilö ja näyttää juuri siltä miltä näyttää, se tekee niistä omia persooniaan mikä on juuri parasta <3 <3

    Niin ja ittee otti aika huolella päähän kun anoppi tuli poikaani katsomaan sairaalaan kun olin juuri synnyttänyt ja tokaisi vain kuinka mahani on edelleen iso.. Siinä sai huolella purra hammasta yhteen etten kivuissa ja säryissä tiuskassu mitään ilkeetä takaisin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon sun kanssa ihan samaa mieltä! Ja kyllä ne "ylimääräiset" makkarat lähtee yleensä silloin, kun lapsi oppii kävelemään ja kuluttaa enemmän kuin syö. Mun on pakko myöntää, että Joonaksen makkarat on helpotus sen jälkeen, mitä Olivian kanssa käytiin läpi. Tyttö on aina ollut laiha, joten jouduttiin käymään painokontrolleissa jo tytön ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Öljylisää piti laittaa ruokiin vajaa vuoden ikäiselle. Joonaksen kanssa mun ei tarvitse stressata, ettei poika kasva tarpeeksi! Ja nimenomaan, kun itse ei vaikuta lapsen painonnousuun syöttämällä vääriä ruokia, niin kenelläkään ei voi olla oikeutta loukata vanhempia siitä.

      No ohhoh, mikä kommentti anopiltasi :o Olis itelläki ollu vaikeeta, etten olis tokassu takasin! Tai sit olisin ruvennu itkemään :D

      Poista