LASTEN KANSSA LAIVALLA

Rankka viikko tulee pian päätökseen ja seuraava voi alkaa. Yöt helpotti hetkeksi, mutta pian jo palattiin huonosti nukuttuihin öihin. Joonas herää syömään 2-4 kertaa ja Oliviallakin on vähän väliä jotain asiaa.

Oli viikolla kuitenkin kivojakin asioita, kuten maanantainen piknik risteily, johon osallistui minun ja lasten lisäksi mumma.

Viimeksi laivalla käytiin elokuussa, kun Joonas oli täyttänyt kaksi kuukautta. Silloin jo toivoin voivani hidastaa aikaa, kun poika kasvaa niin hurjaa vauhtia ja aika kuluu nopeasti. Tällä kertaa poika oli päivää vaille seitsemän kuukautta ja tuo toive on yhä läsnä.

Tällä kertaa poika ei nukkunut suurinta osaa matkasta vaan uteliaana katseli ympärilleen rattaissa, istui syöttötuolissa ja söi soseita. 

Laiva oli paljon tyhjempi, kuin viime kerralla. Saatiin ihan rauhassa kierrellä ja aamupalalla sai valita ihan minkä pöydän tahansa.

Bingossakin päästiin hyvälle paikalle, johon rattaat mahtuivat ongelmitta. Vähäisen osallistujamäärän ansiosta (mä kun en koskaan voita mitään), mä voitin. Annoin onneni Olivialle, joka innolla huusi bingo! ja ylpeänä tanssi hakemaan palkintoa.

Takaisintulomatkalla meillä oli hytti. Opittiin viime kerrasta, että se on ihan pakollinen. Lapset sai levätä rauhassa ja me päästiin äitini kanssa hetkeksi maate. Mulla oli alle 4 tuntinen yö takana, joten oli ihanaa hetkeksi ummistaa silmät.

Oma lapsuus tuli mieleen, kun Olivialla oli hänen itse pakkaamansa reppu mukana. Repun kanssa tyttö kipusi yläsängylle ja piirsi vihkoon kukkia. Muistan, kuinka minulle ja veljilleni kerrottiin jo viikkoja ennen risteilyä mihin oltiin menossa ja pieni Anni alkoi heti pakata reppua. Reppu oli niin täynnä, ettei se meinannut mennä kiinni ja mukaan piti silti ottaa vielä käsilaukku. Repusta ja käsilaukusta löytyi erilaisia vihkoja, värityskirjoja, kyniä, tusseja, pehmoleluja, kirjoja ja sarjakuvia. Lopulta puoliakaan niistä ei käytetty.

Matka sujui yhä yhtä helposti, kuin viimeksikin kun ainut perään katsottava oli Olivia. Leikkipaikalla sai istua rauhassa, kun Joonas viihtyi sylissä ohi lipuvia laivoja ja merta katsellessa. Rattaista ei ollut mikään kiire pois ja näin saatiin mekin kierrellä ja katsella ihan rauhassa. Olivia löysi kaupoista jotain katseltavaa, mutta kaikesta luovuttiin ihan suosiolla. Sai hän kuitenkin itselleen tax freestä valita tuliaisia, ettei ihan tyhjin käsin tarvitse lähteä kotiin.

Äitini kanssa päätettiin ottaa perinteeksi piknik risteily aina puolen vuoden välein. Ensi kerralla Joonas on jo vuoden ikäinen ja Olivia viisi. Siinä onkin sitten taas ihan oma tarinansa. Kuinka paljon saa pienen perässä juosta ja kuinka matka silloin sujuu? Sen tiedämme sitten kesällä.