perjantai 30. joulukuuta 2016

JOULU ON VAIN KERRAN VUODESSA

Ja hyvä niin. Kyllä se niin vei voimat.


Joulu oli kaikkea muuta, kuin rentoutumista. Aatto oli rankka fyysisesti ja henkisesti, yöllä ei nukuttu kunnolla ja vielä pari päivää myöhemmin siivottiin kotona.

Aaton aaton iltana pääti, että yritän rentoutua ja pitää varsinkin aaton kiireettömänä, vaikka paljon oli ohjelmaa. Aaton aamu koitti ja pari tuntia ehdin rauhassa touhuta. Siivoilin viimeisiä sotkuja ja kävin suihkussa. Sen jälkeen alkoikin kiire ja kakku, joka piti leipoa vielä aamulla jäi kiireen takia tekemättä. Meidän piti olla yhdeltä mummin (Juuson äiti) luona, mutta päästiin lähtemään vasta vähän ennen kahta. Ehdittiin juuri ja juuri syömään, kun piti jo lähteä seuraavaan paikkaan.




Perillä lähes kaikki olivat itkeneet. Kyseessä oli syksyllä edesmenneen tätini koti. Meidän lapset toi niin paljon hymyä ja iloa taloon, että kaikkien mieliala muuttui. Rupateltiin ja juotiin kahvit. Ilmapiiri oli kuitenkin jatkuvasti surumielinen ja välillä koin pakokauhun tunteita ja ahdisti olla keittiössä, jossa ennen kuului tätini tuttu hössötys ja hassuttelu. Kaipasin pientä ristikuulustelua ja tätini naurua. Kyyneleitä nieleskellen katsoin, kuinka makuuhuoneesta puuttui puolet sängystä. Olohuoneen kirjahyllyn päällä oli kehystetty kuva tädistä tuttu leveä hymy kasvoillaan. Hetken oli ihan hiljaista ja odotin milloin tätini huutaa keittiöstä mitä Olivia haluaa juoda?

Seuraavaksi lähdettiin mun vanhemmille. Siellä olisi enemmän aikaa ja päästäisiin avaamaan lahjat. Molemmat lapset nukkui matkalla, joten illasta oli tulossa parempi kun kumpikaan ei kiukuttele väsymyksen takia. 

Lahjoja oli taas enemmän kuin tarpeeksi, mutta kaikki tulee kyllä käyttöön joko nyt tai myöhemmin. Syötyäkin tuli ihan liikaa, mutta ei ainakaan tarvinnut enää kotona ruveta laittamaan ruokaa. Kotona oltiin kahdeksan jälkeen ja joulusauna jäi suunnitelmaksi, kun päivä oli vienyt voimat. Sain sentään pari tuntia makoilla sohvalla tekemättä mitään.


Onneksi seuraavaan jouluun on taas melkein vuosi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti