perjantai 7. lokakuuta 2016

ELÄMÄ RASKAUDEN JÄLKEEN

Molemmat raskaudet oli todella vaikeita niin henkisesti, kuin fyysisesti.



Alusta loppuun kestänyt voimakas huimaus rajoitti mun elämää todella paljon ja pahimmillaan poistuin kotoa vain pari kertaa viikossa.

Neuvolassa ja muilla raskaudenseurantakäynneillä sekä kaupassa oli käytävä. Välillä pääsin huvikseni kiertämään kauppoja tai kalastamaan J:n kanssa tai hetkeksi istumaan hiekkalaatikon reunalle Olivian seuraksi. Suurin osa raskausajasta kuitenkin meni sängyn pohjalla, kun huone pyöri silmissä ja kylmä hiki valui otsalla.

Oli vaikeaa seurata sivusta, kun muilla oli elämä. Mä jäin päivästä ja illasta toiseen kotiin, kun muut hoitivat velvollisuuksiaan ja pitivät hauskaa. Oli vaikeaa hyväksyä, että mun elämä rajoittui kännykkään ja telkkariin. Jännittävin tapahtuma päivän aikana? En pyörtynyt, kun kävin jääkaapilla todetakseni, etten pysy pystyssä edes sen aikaa, että kaadan mehua lasiin.

Kyseisen ajatustavan vuoksi me riideltiin J:n kanssa paljon. Mä olin kateellinen, kun J pääsi pitämään hauskaa kavereidensa kanssa ja kun se kävi liian rankaksi, osoitin sen myös selvästi. Olin jopa kateellinen, kun J lähti töihin. Kaikesta tästä huolimatta J jaksoi järjestää mulle yllätyksiä. Neuvolan jälkeen Olivian ollessa päiväkodissa J ei ajanutkaan kotiin, vaan vei munt Helsinkiin shoppailemaan. Käveltiin käsi kädessä vähän matkaa kerrallaan ja käytiin syömässä. Meno- ja paluumatka autolle oli vajaa pari kilometriä per suunta, mutta raittiissa ulkoilmassa kävely teki hyvää ja kivuista huolimatta nautin joka askeleesta.



Vaikeaa mun oli myös hyväksyä koko ajan muuttuva vartalo. Kiloja Oliviasta kertyi 18 ja Joonaksesta 21. Toki mun ruokavalio oli kaukana terveellisestä molempien raskauksien aikana. Söin lähinnä kaikkea sokeripitoista, sillä ruoka ei maistunut. Kun muutakaan tekemistä ei ollut, illalla sohvalla maatessani söin kaikkea helposti ja nopeasti saatavilla olevaa. Jogurttia, muroja, leipää, karkkia...

Vaikka odotin pääseväni huimauksesta, raskauskiloista ja kasvaneen mahan vuoksi tulleesta kylkikivusta eroon, nautin siitä että oltiin vain me kolme. Sai nukkua kunnon yöunet ja pääsi lähtemään silloin, kun itse siihen pystyi.

En voi sanoa nauttineeni raskaudesta, päinvastoi. Kaikki päivittäiset kivut, loppua kohti todella kipeinä tuntuneet vauvan potkut, jatkuva vessassa ravaaminen... Aika kultaa muistot ja vaikka synnytyksestä on vasta vajaa neljä kuukautta, kaipaan kasvavaa mahaani, vauvan potkuja ja myllerryksiä sekä masun silittelyä. Yhä välillä kassajonossa tai oikein jotain miettiessäni lasken käden vatsalleni ja silitän sitä peukalolla. Hetken päästä havahdun siihen ja katselen ympärilleni, ettei kukaan vain nähnyt.

Synnytys oli ihan oma tarinansa (kyllä mä vielä joku päivä saan synnytyskertomuksen valmiiksi). Paljon vaikeampi, kuin ensimmäinen. Silti voisin kokea sen saman joka kuukausi mielummin, kuin raskauden koskaan enää.

Meillä on kuitenkin haaveissa vielä yksi lapsi, joten ehkä tämä kaikki on mulla jälleen edessä. Mutta siihen asti nautin jokaisesta päivästä, kun ainoat kivut ja säryt johtuu siitä, että voin taas esimerkiksi juosta. Kun huimaus on hoidettavissa syömällä ja juomalla. Kun en enää vihaa vaa'alla käymistä.



Elämä raskauden jälkeen on ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti