HORMONIHIRVIÖ

Olin aina ylpeä siitä, että mä olin yksi niistä onnellisista naisista, jotka ei seonneet kuukautisten aikana. PMS, mitä se muka on?

Ennen en kokenut mitään tuntemuksia ovulaation aikaan. Päivä ennen kuukautisten alkua vatsan pohjassa nipisteli. Itse kuukautisten aikaan harvemmin oli kipuja, ärsyyntymistä, päänsärkyä tai edes turvotusta.

Joonaksen syntymän jälkeen kuukautiskierto on tullut tutummaksi ja tunnistan itsessäni uusia puolia, sekä osaan tulkita erilaisia oireita. Ovulaatiosta mulla ei ole ennen ollut mitään tietoa, mutta nyt tiedän sen ajankohdan parin päivän tarkkuudella. Muutama päivä ennen kuukautisten alkua ja niiden aikana suutun herkästi. Voisin jo yhden väärän ilmeen takia heitellä tavaroita (tosin en tee niin) ja haluaisin vain olla yksin. Itkuherkkyys on tullut myös entistä tutummaksi. Päätä särkee ja turvottaa. Kuukautisten aikana omasta vartalosta pitäminen on todella vaikeaa ja pukeudun silloin mahdollisimman mukaviin ja venyviin housuihin, sekä löysään paitaan. Farkut ja ihonmyötäinen paita ei tule kuuloonkaan.

En pidä itsestäni hormonihirviönä, vaikka siinä on omat hyvätkin puolensa. Tunnen kroppani nyt entistä paremmin. Yhä hermostun kun naisen ärtyisyys pistetään  hormonien piikkiin, sillä siinä annetaan vaikutelma ettei naisella ole oikeutta suuttua ilman, että hormonit heittelee. Mä olen aina ollut äkkipikainen ja ärtyisyyteni on kaikkea muuta, kuin hormonien heittelyä, suurimman osan kuukaudesta.

Muistan ikuisesti, kun teininä valitin äidilleni kamalia vatsakipuja. Silloin pikkuveljeni kysyi, mikä mulla on ja äiti vastasi, että tyttöjen juttuja. Mua ärsytti, vaikka tottahan se oli. Mietin vain, että eikö tytöllä voi olla maha kipeä ilman kuukautisia?

Mun lisäksi Juusollakin on vielä totuttelemista tämän asian kanssa. Ehkä ajan kanssa hänelle kehittyy itsesuojeluvaisto, eikä hän koe enää tarpeelliseksi kysellä tiettyyn aikaan kuusta miksi olen kiukkuinen ja heitteleekö hormonit. Ehkä, eli ei.