Suunnittelematon blogitauko on tullut päätökseen. Väsymys on painanut liikaa ja kaikki energia on mennyt kodin pyörittämiseen. Illalla sohvalla maatessa ja nauttiessani parista vapaasta tunnista on tullut mieleen blogi, jota pitäisi kirjoittaa. Kone on kuitenkin jäänyt kiinni, enkä ole edes lähtenyt miettimään postausideoita. Luonnoksia löytyy, mutta kirjoitusinspiraatiota ei.
Piti hyväksyä itselle, että pelkkä maito ei enää jatkuvasti kasvavalle pojalle riitä. Yöllä herättiin tunnin välein syömään ja äiti ei nukkunut syvää unta kertaakaan moneen viikkoon. Autolla ajamisesta tuli vaarallista, joten välttelin sitä viimeiseen asti. Sanat katosivat ja pahimmillaan änkytin. Maito eksyi kaappiin mukien sekaan ja vesi ehti haihtua kattilasta ja ruoka palaa pohjaan. Olivia joutui monesti muistuttamaan yksinkertaisista asioista.
Neuvolasta saatiin jo vajaa kuukausi sitten lupa aloittaa soseiden maistelu, mikäli oma jaksaminen kärsii pahasti. Kun väsymys alkoi mennä liiallisuuksiin, päätettiin raskain mielin (=minä päätin raskain mielin) aloittaa maistelu. Ensimmäisen maistiaisen poika sai kolme viikkoa sitten. Perunaa meni ensimmäiset päivät kaksi lusikankärjellistä ja hyvin maistui alun hämmennyksen jälkeen. Siitä pikkuhiljaa lisättiin määriä ja seuraavana maisteltiin bataattia, joka sai aikaan niin kamalan irvistyksen, että sitä ei olla montaa kertaa syöty. Perunaan sekoitettuna se meni jotenkuten.
Seuraava maistiainen ja ehdoton lemppari oli porkkana. Sitä syödään perunan kanssa kaksi kertaa päivässä. Uusin makuelämys on päärynä, joka sai aikaan leveän hymyn. Määrän pikkuhiljaa lisääntyessä myös yöt on alkaneet helpottaa, joka vain varmistaa sen, ettei poika enää pelkällä maidolla pärjää. Pari viime yötä on menty 1-2 syötöllä ja mulla on huomattavasti levänneempi olo. Ei näin suurta univajetta hetkessä korjata, mutta pikkuhiljaa. Ja pääasia on, että pystyn toimimaan normaalisti enkä tunne itseäni jatkuvasti zombiksi. Jaksan siivota ja tehdä ruokaa ihan eri tavalla.
Olivia söi pelkkiä kaupan purkkiruokia, mutta nyt olen innostunut tekemään kaikki soseet itse. Ei siksi, että tietäisin mitä niissä on (vaikka on sekin yksi osasyy) vaan siksi, että haluan tarjota Joonakselle kotiruokaa alusta asti ja maistattaa mahdollisimman paljon erilaisia makuja, jotta myöhemminkin mahdollisesti ruokavalio olisi laajempi kuin Olivialla. Seuraava makuelämys odottaa valmistusta, nimittäin parsakaali. Mielenkiinnolla odotan, kuinka se uppoaa.
Rintamaitoa Joonas saa muutaman kerran päivässä ja on hänelle kuitenkin yhä se ensisijainen ravinnon lähde. enkä ole imetystä lähiaikoina lopettamassa. Poika saa rinnasta paljon lohtua ja minä saan voiman tunnetta ja itseluottamusta sekä saan aina hämmästellä, kuinka paljon voi jotain toista rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti