Ihana kamala eroahdistus

Voihan eroahdistus tosiaan. Pahin alkaa olla takana, joten aiheesta voi kirjoittaa ilman suurempaa tunnevyöryä. Vajaan parin kuukauden ajan Joonas on ollut äidissään kiinni yötä päivää. Itku tulee, jos äiti katoaa hetkeksikään näköpiiristä. Yöllä käperrytään äidin kainaloon ja tississä roikutaan vähän väliä.

Ihanaa se on siksi, että pieni haluaa olla kiinni äidissä. Ihanaa, kun saan olla lähellä poikaa ja pieni viihtyy sylissä pitkiäkin aikoja. Ihanaa, kun saan nukkua oma rakas vauva kainalossa ja herätä toisen riemunkiljahduksiin sekä märkiin pusuihin. Ihanaa, kun poika ei pysty olemaan hetkeäkään ilman omaa äitiä.

Kamaliin puoliin voisin kirjoittaa täysin samat asiat. Eroahdistus rajoittaa äidin omaa aikaa ja tavallista arkea todella paljon. Ruoanlaitto on vaikeaa, kun toinen roikkuu jatkuvasti lahkeessa ja itkee, kun haluaisi syliin. Poika on otettava joka vessareissulle mukaan ja pelkkä eteisessä käyminen saa huudon aikaiseksi. Se lyhytkin hetki illasta menee pojan vieressä makoiluun, kun pieni ei pysty kymmentä minuuttia pidempään nukkumaan ilman äidin läsnäoloa. Selkä särkee joka päivä enemmän, sillä nukkumaan ei pysty kuin kahdessa eri asennossa eikä kumpikaan niistä ole kovinkaan mukava. Herään monesti yössä kai vain varmistamaan, etten ole liiskannut poikaa.

Edelleen iltaisin saan käydä makkarissa vähintään puolen tunnin välein, mutta kyllä se voittaa menneen. Eroahdistuksen aikaan isi ei kelpaa, kuin leikkikaveriksi. Lohduttaja on äiti, syöttäjä on äiti, nukuttaja on äiti. Jos se ei ole äiti, niin ei ketään ja silloin huudetaan kunnes äiti tulee paikalle.

Unenlaatuun vaikuttaa Joonaksen uudet taidotkin. Jatkuvasti pitäisi seistä ja pinnasängyn laita on paras tuki seisomaan nousemista varten. Ei pienelle voi kuitenkaan olla kiukkuinen kovin pitkään, kun näkee ne maailman onnellisimmat kasvot, jotka käytännössä huutaa "kato äiti, mitä mä osaan!".

Univelka alkaa jo painaa, kun jo pidemmän aikaa on mennyt maksimissaan viiden tunnin unilla per yö. Mutta on tämä kaikki sen arvoista. Nukun sitten viimeistään eläkkeellä (ellen ole ominut lapsenlapsiani)!