Otsikossa luki alunperin itsetehdyt vs kaupan. Tämä, kuten lähes kaikki muutkin vauvan hoitoon liittyvät asiat, aiheuttavat somessa sen kuuluisan paskamyrskyn. Vain oma mielipide on monille oikea ja teit mitä tahansa, teet sen jonkun mielestä väärin. Toiset seuraavat suosituksia hyvinkin tarkkaan, toiset kohauttavat olkiaan moisille ja toimivat maalaisjärjen mukaan. En siis lähde tekemään tai lukemaan mitään tutkimuksia kumpi olisi lopulta parempi vaihtoehto; itsetehdyt soseet vai kaupasta ostetut, sillä en edes usko niillä olevan sen suurempia eroja.
Mulla on kokemusta molemmista. Olivialle en tehnyt yhden ainutta ruokaa itse, ennen kuin tyttö alkoi syödä samoja ruokia mun kanssa. En ole koskaan pitänyt ruoanlaitosta, joten pitkälle yli vuoden ikään O söi pelkkiä kaupan valmissoseita. En koe epäonnistuneeni tai olleeni laiska, vaan yksinkertaisesti halusin tarjota lapselleni hänen ikätasolleen soveltuvaa ruokaa. Siihen kaupan soseet on ihan kelpo vaihtoehto.
Joonaksen synnyttyä puhkuin intoa valmistaa pojalle kaikki ruoat itse. En uskonut ostavani mitään valmiina, mutta niin siinä kävi että hedelmäsoseet tulee lähes kokonaan ostettua kaupasta. Ensimmäiset viikot jaksoin pestä ja pilkkoa vihanneksia, keittää, soseuttaa ja pistää pakkaseen. Enää en jaksaisi sitä rumbaa, mutta pakko se on, kun poika ei kaupan ruokia syö. Hedelmäsoseita saa käytännöllisissä annospusseissa, joita voi kantaa mukana laukussa ja nälän iskiessä antaa pojalle paikasta riippumatta.
O:n aloittaessa soseet, minulle oli tärkeää taata pienelle, hitaasti kasvavalle tytölle tasapainoinen ruokavalio ja kaupan hyllyltä saatavat valmiiksi kootut annokset vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Kukaan ei koskaan kysynyt syökö lapseni purkkiruokaa vai kotitekoista. Ruokien sekaan lisäsin tilkan öljyä ja puuron joukkoon sekoitin reilusti margariinia, jotta tytön paino saatiin nousuun.
J:n aloittaessa soseet halusin olla varma siitä, mitä ruoka sisältää. Lähes ainut tapa tietää 100% varmaksi mitä ruoka sisältää, onkin tehdä ruoat alusta asti itse. Ruokien itse tekeminen on toki työläämpää, kuin valmisruokien ostaminen, mutta ainakin tiedän tasan tarkkaan mitä lapseni suuhun laitan.
Loppujen lopuksi en koe, enkä ymmärrä, tarvetta arvostella kenenkään valintaa siitä, syökö oma vauva kaupan soseita vai itse tehtyjä. Kumpikin vaihtoehto takaa lapselle tarvittavat ravintoaineet, kunhan kotitekoisen ruoan kanssa ottaa huomioon vauvan iän mukaiset vaatimukset.
Kahden lapsen välinen vertailu ei tuota muuta, kuin omia johtopäätöksiä, mutta odotan silti tuleeko pojasta yhtä nirso ruoan suhteen, kuin siskostaan kun vauva-ajan ruokailutottumukset eroaa toisistaan niin merkittävästi.
O:n aloittaessa soseet, minulle oli tärkeää taata pienelle, hitaasti kasvavalle tytölle tasapainoinen ruokavalio ja kaupan hyllyltä saatavat valmiiksi kootut annokset vaikutti hyvältä vaihtoehdolta. Kukaan ei koskaan kysynyt syökö lapseni purkkiruokaa vai kotitekoista. Ruokien sekaan lisäsin tilkan öljyä ja puuron joukkoon sekoitin reilusti margariinia, jotta tytön paino saatiin nousuun.
J:n aloittaessa soseet halusin olla varma siitä, mitä ruoka sisältää. Lähes ainut tapa tietää 100% varmaksi mitä ruoka sisältää, onkin tehdä ruoat alusta asti itse. Ruokien itse tekeminen on toki työläämpää, kuin valmisruokien ostaminen, mutta ainakin tiedän tasan tarkkaan mitä lapseni suuhun laitan.
Loppujen lopuksi en koe, enkä ymmärrä, tarvetta arvostella kenenkään valintaa siitä, syökö oma vauva kaupan soseita vai itse tehtyjä. Kumpikin vaihtoehto takaa lapselle tarvittavat ravintoaineet, kunhan kotitekoisen ruoan kanssa ottaa huomioon vauvan iän mukaiset vaatimukset.
Kahden lapsen välinen vertailu ei tuota muuta, kuin omia johtopäätöksiä, mutta odotan silti tuleeko pojasta yhtä nirso ruoan suhteen, kuin siskostaan kun vauva-ajan ruokailutottumukset eroaa toisistaan niin merkittävästi.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Muistathan käydä osallistumassa The FamilyBoostin arvontaan täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti