LAPSILUKU TÄYNNÄ?

Olen aina haaveillut kahdesta lapsesta, mutta en ole sen kummemmin ajatellut, kuinka paljon lapsia haluan. En ole siis myöskään koskaan ajatellut, milloin lapsia on liikaa.

Viime aikoina olen alkanut miettiä, milloin meidän lapsiluku on täynnä. Nyt kun mulla on kaksi lasta, en pidä yhtään huonona ajatuksena että saisin kolmannen. Päinvastoin, me ollaan Juuson kanssa jo alustavasti päätetty ajankohta, kun aletaan yrittää kolmatta lasta.

Tällä hetkellä kaksi lasta on ihan täydellinen määrä, välillä ehkä jopa hieman liikaa kun kädet loppuu kesken. Kolmas ei siis tähän kuvioon sopisi, eikä varsinkaan raskaus. Mulle raskaus on molempina kertoina tarkoittanut neljän seinän sisällä olemista alusta loppuun. Huimaus ja heikotus ei anna armoa ja kaupassa käyminenkin on suuri haaste, kun silmissä pimenee, kylmä hiki valuu selässä ja tärisyttää koko kroppaa. Seinät kaatuu päälle, eikä jalat kanna.

Keskusteltuamme Juuson kanssa kolmannen lapsen hankkimisesta, Juuson mielipide tuli nopeasti selväksi. Vaikka heti. Järjellä ajateltuna vaikka heti ei ole vaihtoehto. Mulla alkaa viimeinen lukuvuosi elokuussa ja haluaisin vihdoin saada päättötodistuksen. Ammatin hankkiminen tähän väliin on se vaihtoehto, josta en enää luovu. Minulla on seitsemän kuukautta opintoja jäljellä ja sen jälkeen pääsen töihin. Juuri ennen valmistumistani on pääsykokeet ammattikorkeakouluun, jonne haen seuraavaksi. Töitä aion tehdä, kunnes minulle opiskelupaikka (toivottavasti joskus) myönnetään.

Entäs sitten, kun on kolme lasta? Pystynkö hyväksymään sen, että kolmas on samalla viimeinen? En enää koskaan saa kokea synnytystä tai vauvavuotta. Enkä siinä vaiheessa ole täyttänyt edes 30:tä (mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan). Onko neljäs lapsi täysin poissuljettu ajatus? Kolmannen lapsen jälkeen käyn töissä ja toivottavasti pian sen jälkeen pääsen jatko-opiskelemaan itselleni unelmieni ammatin.

En ole koskaan ajatellut miltä tuntuu elää ihan normaalia perheenäidin arkea. Arkea, johon ei enää ole koskaan luvassa vauvan tuoksua. Mennään töihin ja lapset kouluun. Käydään vanhempainilloissa, joulujuhlissa ja kevätjuhlissa, viedään lapsia harrastuksiin. Suunnitellaan lomamatkaa kesäksi. Joka hetki lapset kasvaa ja kakkuun lisätään vuosi vuodelta enemmän kynttilöitä.

Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että meidän lapsiluku on täynnä kolmannen synnyttyä. Toki mä haluan jäädä elättelemään toivoa vielä siitä neljännestä lapsesta. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, kun nuorimmainenkin on jo koulussa. No nyt menen hieman asioiden edelle, mutta sitä se haaveileminen teettää.

Jos nyt ensin keskitytään ihan tähän lähitulevaisuuteen, nimittäin ensi vuoteen. Silloin on luvassa muutakin, kuin mun erittäin pitkään odotettu valmistuminen. Nimittäin mun ja Juuson häät! Olemme pitäneet päivämäärän salassa kaikilta paitsi bestmanilta, joka ei antanut asian olla, enkä raskaana suutuspäissäni enää kestänyt kännistä utelua. Bm meni ja kirjoitti päivämäärän puhelimeensa, ettei unohda sitä. Muutamaa päivää myöhemmin hän kysyi, että koskas ne meidän häät sitten on. Tähän ei voinut kuin nauraa, että selaapa puhelimesi kalenteria.

Nyt kun olen alkanut häitä suunnitella yksityiskohtaisemmin, olen muutamalle kertonut suuren päivän olevan ensi vuonna. Tarkemman ajankohdan vieraat saavat tietää vasta, kun kutsu löytyy postien joukosta. Tämä on melkein yhtä hauskaa, kuin Joonaksen nimen salassa pitäminen, kunnes pappi sen sanoo!

Häistä on luvassa paljon postauksia. Ehkä täällä, ehkä erillisessä blogissa, en tiedä vielä.

Aurinkoista lauantaita kaikille!